1 Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimäänja turvautuvat hevosiin,luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon,ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri,mutta eivät katso Israelin Pyhään,eivät kysy neuvoa Herralta.
2 Mutta myös hän on viisas,ja hän tuottaa onnettomuuden;hän ei peruuta sanojansa,vaan nousee pahantekijäin sukua vastaanja väärintekijäin apuuntuloa vastaan.
3 Egypti on ihminen eikä Jumala,ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä.Kun Herra ojentaa kätensä,suistuu auttaja, ja autettava kaatuu,ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.
4 Sillä näin on Herra minulle sanonut:Niinkuin leijona, nuori leijona,murisee saaliinsa ääressä,kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi,eikä peljästy heidän huutoansa,ei huoli heidän hälinästään,niin Herra Sebaot on astuva alassotimaan Siionin vuorella ja sen kukkulalla.
5 Niinkuin liitelevät linnut,niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia —varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa.
6 Palatkaa, te israelilaiset, hänen tykönsä,josta olette niin kauas luopuneet.
7 Sillä sinä päivänä jokainen hylkäähopeaiset ja kultaiset epäjumalansa,jotka kätenne ovat tehneet teille synniksi.
8 Ja Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen,ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen;hän pakenee miekkaa,ja hänen nuorukaisensa joutuvat työorjuuteen.
9 Hänen kallionsa kukistuu kauhusta,ja hänen ruhtinaansa säikkyvät lipunluota pakoon,sanoo Herra, jonka tuli on Siionissaja pätsi Jerusalemissa.