1 Beel vaipuu, Nebo taipuu;heidän kuvansa joutuvatelukkain ja juhtain selkään;mitä te kulkueessa kannoitte,se sälytetään kuormaksi uupuville.
2 He taipuvat, he vaipuvat molemmat;he eivät voi pelastaa kuormaa,ja itse he vaeltavat vankeuteen.
3 Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo,te kaikki Israelin heimon tähteet,te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti,nostaa hamasta äidinhelmasta.
4 Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama,hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan;niin minä olen tehnyt,ja vastedeskin minä nostan,minä kannan ja pelastan.
5 Keneenkä te vertaatte minut,kenenkä rinnalle minut asetatte,kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte,että olisimme toistemme vertaiset?
6 He kaatavat kultaa kukkarostaja punnitsevat hopeata vaa'alla;he palkkaavat kultasepän,ja hän tekee siitä jumalan,jonka eteen he lankeavat maahanja jota he kumartavat.
7 He nostavat sen olallensa,kantavat ja asettavat sen paikoilleen,ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa.Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa,hädästä se ei pelasta.
8 Muistakaa tämä ja olkaa vahvat.Menkää itseenne, te luopiot.
9 Muistakaa entisiä ikiajoista asti,sillä minä olen Jumala, eikä toista ole;minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.
10 Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on,ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut;minä sanon: minun neuvoni pysyy,kaiken, mitä tahdon, minä teen.
11 Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta,kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen.Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan;mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.
12 Kuulkaa minua, te kovasydämiset,jotka olette kaukana vanhurskaudesta.
13 Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä,se ei ole kaukana;ei viivy pelastus, jonka minä tuon.Minä annan Siionissa pelastuksen,annan kirkkauteni Israelille.