1 Voi Arielia, Arielia,kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä!Liittäkää vuosi vuoteen,kiertäkööt juhlat kiertonsa,
2 niin minä ahdistan Arielia,ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta,oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi.
3 Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaanja saarran sinut vartiostoillaja luon vallit sinua vastaan.
4 Silloin sinä puhut maasta matalalta,sanasi tulevat vaimeina tomusta,sinä uikutat kuin vainajahenki maasta,puheesi tulee supisten tomusta.
5 Mutta sinun vainolaistesi lauma on olevaniinkuin hieno pöly,ja väkivaltaisten laumaniinkuin lentävät akanat,ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:
6 Herra Sebaot etsiskelee sinuaukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä,kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa,kuluttavan tulen liekissä.
7 Niinkuin yöllinen uninäkyon oleva kansain lauma,joka sotii Arielia vastaan,kaikki, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaanja sitä ahdistavat.