11 Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelitetkä minua muistanut, et minusta välittänyt?Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti,ja niin et sinä minua pelkää?
12 Mutta minä ilmoitan,mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi;ne eivät sinua auta.
13 Kun sinä huudat,auttakoon sinua jumaliesi joukko!Mutta tuuli vie ne kaikki,henkäys ottaa ne pois.Mutta joka minuun turvaa, se perii maanja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.
14 Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie,tasoittakaa tie,poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.
15 Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen,jonka asumus on iankaikkinenja jonka nimi on Pyhä:Minä asun korkeudessa ja pyhyydessäja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki,että minä virvoittaisin nöyrien hengenja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
16 Sillä en minä iankaiken riiteleenkä vihastu ainiaaksi;muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä,ne sielut, jotka minä tehnyt olen.
17 Hänen ahneutensa synnin tähdenminä vihastuin;minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut.Mutta hän luopui minustaja kulki oman sydämensä tietä.