7 Korkealle ja valtavalle vuorellesinä valmistit vuoteesi;sinne sinä myös nousitteurasuhria uhraamaan.
8 Oven ja pihtipielen taaksesinä panit omat merkkisi.Sillä minusta luopuensinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi,teit sen tilavaksi;sinä sovit kaupoista heidän kanssaan,makasit heidän kanssaan mielelläsi,näit heidän häpynsä.
9 Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi,runsaine voiteinesi;sinä lähetit sanansaattajasi kauas,laskeuduit alas tuonelaan asti.
10 Sinä väsyit matkasi pituudesta,et kuitenkaan sanonut:"Turha vaiva!"Sinä sait elpynyttä voimaa,sentähden et heikoksi käynyt.
11 Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelitetkä minua muistanut, et minusta välittänyt?Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti,ja niin et sinä minua pelkää?
12 Mutta minä ilmoitan,mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi;ne eivät sinua auta.
13 Kun sinä huudat,auttakoon sinua jumaliesi joukko!Mutta tuuli vie ne kaikki,henkäys ottaa ne pois.Mutta joka minuun turvaa, se perii maanja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.