5 Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."
6 Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta,
7 ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu".
8 Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut".
9 Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle:'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö,näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'.
10 Paaduta tämän kansan sydän,koveta sen korvat,sokaise sen silmät,ettei se näkisi silmillään,ei kuulisi korvillaan,ei ymmärtäisi sydämellääneikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi."
11 Mutta minä sanoin:"Kuinka kauaksi aikaa, Herra?"Hän vastasi:"Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi,asumattomiksi,ja talot tyhjiksi ihmisistäja pellot on hävitetty erämaaksi;