3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;minä poljin heidät vihassani,tallasin heidät kiivaudessani,ja niin pirskui heidän vertansa vaatteillenija minä tahrasin koko pukuni.
4 Sillä koston päivä oli minun mielessänija minun lunastettujeni vuosi oli tullut.
5 Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,ja minun vihani minua tuki.
6 Ja minä tallasin kansat vihassanija juovutin heidät kiivaudellani;minä vuodatin maahan heidän verensä."
7 Herran armotöitä minä julistan,Herran ylistettäviä tekoja,kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,mitä hän on heille osoittanut laupeudessansaja suuressa armossansa.
8 Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.
9 Kaikissa heidän ahdistuksissansaoli hänelläkin ahdistus,ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.Rakkaudessaan ja sääliväisyydessäänhän lunasti heidät,nosti heitä ja kantoi heitäkaikkina muinaisina päivinä.