5 Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,ja minun vihani minua tuki.
6 Ja minä tallasin kansat vihassanija juovutin heidät kiivaudellani;minä vuodatin maahan heidän verensä."
7 Herran armotöitä minä julistan,Herran ylistettäviä tekoja,kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,mitä hän on heille osoittanut laupeudessansaja suuressa armossansa.
8 Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.
9 Kaikissa heidän ahdistuksissansaoli hänelläkin ahdistus,ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.Rakkaudessaan ja sääliväisyydessäänhän lunasti heidät,nosti heitä ja kantoi heitäkaikkina muinaisina päivinä.
10 Mutta he niskoittelivatja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,hän itse soti heitä vastaan.
11 Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä,muisti Moosesta:Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,heidät ynnä hänen laumansa paimenen?Missä on hän, joka pani tämän sydämeenPyhän Henkensä;