2 Vieraat kansat, jotka ottavat Israelin mukaansa ja tuovat sen kotiin, joutuvat Herran maalla itse orjiksi ja orjattariksi, israelilaisten omaisuudeksi. Silloin ne, jotka olivat vankeina, vangitsevat vangitsijansa ja käskevät käskijöitään.
3 Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivoistasi ja ahdingostasi ja pakkotyön orjuudesta,
4 sinä virität Babylonin kuninkaasta pilkkalaulun:– Jo tuli loppu valtiaasta,loppu sorrosta ja vainosta!
5 Herra taittoi jumalattomilta sauvan,hallitsijoilta ruoskan,
6 joka raivon vallassa löi kansoja,löi ja löi,joka vallitsi kansoja vihansa voimallaja ahdisti niitä säästelemättä.
7 Kaikki maa lepää nyt tyynenä rauhassaan,riemuhuudot kaikuvat kaikkialta.
8 Sypressitkin iloitsevat sinun tuhostasi,Libanonin rinteiden setrit riemuitsevat:»Nyt kun sinä makaat maassa,ei kukaan enää tule tänne meitä kaatamaan.»