1 »Lähettäkää verolampaat maan hallitsijalle,viekää ne Selan seudulta autiomaan tietätytär Siionin vuorelle!»
2 Pakenevien lintujen,pesästä säikytetyn poikueen laillaMoabin tyttäret valittavat Arnonin kahlaamoilla:
3 »Neuvo meitä, tee päätös, auta!Levitä suojaava varjo kuin yökeskipäivän kirkkauteen,piilota pakenijat,pesästään säikytettyjä älä paljasta.
4 Salli Moabin pakolaisten asua luonasi,kätke heidät kansasi keskuuteenvainoojan lähestyessä!»Kun hävitys on päättynyt ja sorto on lopussa,kun maahanpolkijan aika on ohi,
5 silloin pystytetään jälleen Daavidin majaanuskollisuuden lujittama valtaistuinja sillä istuu luotettava tuomari,joka tuntee lainja toteuttaa oikeuden.
6 – Me olemme kuulleet Moabin ylpeydestä– miten kopea se on ollut! –ja sen ylimielisyydestä ja ylvästelystä,pöyhkeydestä ja turhista puheista.
7 Siksi kaikki nyt valittelevat Moabissa,koko Moab valittelee surkeuttaan.Kir-Haresetin rypäleitä muistaessaanse vaipuu maahan itkien, nyyhkyttäen,
8 sillä kuihtuneet ovat Hesbonin rinteiden tarhatja Sibman viiniköynnökset,joiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen ruhtinaita.Kerran ne ulottivat kasvunsa Jaeseriin,haaroivat autiomaahan saakkaja rönsyilivät yli meren.
9 Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa,itken Sibman viiniköynnöksiä.Kyynelilläni minä juotan teidät kylläisiksi,Hesbon ja Eleale,sillä kesken korjuujuhlien riemunon kajahtanut sotahuuto.
10 Tarhoista on korjattu pois ilo ja riemu,viinitarhoista ei kantaudu riemuhuutoja,viinikuurnissa ei poljeta rypäleitä,ilon äänet ovat vaienneet.
11 Siksi minun sisimpäni valittaa kuin harppuMoabin tähden,minun sydämeni valittaa Kir-Haresetin tähden.
12 Mutta kun Moab uhrikukkulallaanuuvuttaa itsensä juhlamenoissaja pyhäkössään suorittaa kaikki rukoukset,se näkee vaivaa turhan tähden.
13 Tämän Herra on jo puhunut Moabista.
14 Nyt hän sanoo vielä näin: »Kolmessa vuodessa – laskettuna tarkalleen kuin palkkasoturin päivät – Moabin mahti katoaa, sen väki vähenee olemattomiin, ja jäljelle jää vain arvoton, mitätön ripe.»