1 Ystävästäni minä tahdon laulaa,laulun rakkaasta ystävästänija hänen viinitarhastaan.Ystävälläni oli viinitarhahedelmällisellä rinnemaalla.
2 Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistäja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä,hän rakensi sen keskelle vartiotorninja louhi kallioon viinikuurnan.Hän odotti makeiden rypäleiden satoa,mutta tarha kasvoi villimarjoja.
3 Ja nyt, Jerusalemin asukkaatja Juudan miehet,ratkaiskaa minun ja viinitarhani asia!
4 Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni?Mitä jäi tekemättä?Minä odotin siltä rypäleitä,miksi se kasvoi villimarjoja?
5 Nyt kerron teille,mitä teen viinitarhalleni.Minä revin aidan sen ympäriltä,ja se jää eläinten laitumeksi,minä hajotan sen muurin,ja se jää kaikkien tallattavaksi.
6 Minä jätän tarhani hylkymaaksi.Sitä ei enää kitketä, ei karsita,siihen nousee ohdaketta ja orjantappuraa.Minä kiellän pilviä sille vettä satamasta.
7 Herran Sebaotin viinitarhaon Israelin kansaja Juudan heimo se köynnös,josta hän iloitsi.Hän odotti oikeuden valtaa,mutta kaikki oli mielivaltaa,hän tahtoi vanhurskasta hallitusta,mutta kuuli vain katkeraa valitusta.
8 Voi niitä, jotka liittävät talon taloonja yhdistävät pellon peltoon,kunnes koko maa on yksin heidäneikä kukaan muu mahdu elämään siellä.
9 Omin korvin olen kuullut Herran Sebaotin sanan:– Näette vielä, että autius saapuu moneen taloon,suuret ja kauniit tilat jäävät asujaa vaille.
10 Kymmenen auranalan tarha tuottaa vain yhden tynnyrin viiniä,ja kymmenen mittaa siementä antaa vain yhden mitan satoa.
11 Voi niitä, jotka jo ani varhainlähtevät etsimään päihdyttävää juomaa,niitä, jotka viinistä hehkuvinavalvovat yömyöhään!
12 Heidän ilonaan ovat harput ja lyyrat, rummut ja huilut,viini virtaa heidän pidoissaan.Herran tekoja he eivät huomaa,eivät näe hänen kättensä töitä.
13 Sen tähden minun kansani viedään pois maastaan,ennen kuin kukaan arvaakaan.Sen ylhäiset kuolevat nälkäänja köyhä kansa nääntyy janoon.
14 Ja niin tuoni on levittänyt kitansaja avannut kurkkunsa ammolleen.Sinne uppoavat niin ylhäiset kuin alhaiset,remuava joukko ja juhlien humu.
15 Ihminen joutuu nöyrtymään,miehen on pakko kumartua,ja ylpeät silmät painuvat maahan.
16 Mutta Herra Sebaot on ylhäinen, hän jakaa oikeutta,pyhän Jumalan pyhyys näkyy hänen oikeista tuomioistaan.
17 Silloin karitsat kulkevat raunioilla kuin laitumillaanja teuraslampaat kiertelevät ruokaansa hakien.
18 Voi niitä,jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan,jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita.
19 He sanovat:»Pian nyt!Pankoon Herra heti toimeksi mitä aikoo,niin saamme sen nähdä!Käyköön nyt tässä toteenIsraelin Pyhän suunnitelma,niin saamme sen kokea!»
20 Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksija hyvää pahaksi!Pimeyden he kääntävät valoksija valon pimeydeksi,karvaan makeaksija makean karvaaksi.
21 Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyäänja omasta mielestään ovat perin viisaita!
22 Voi niitä, jotka ovat sankareitaviiniruukun ääressä,niitä, jotka ovat väkeviäjuomien sekoittajina!
23 Lahjuksesta he julistavat syyllisen syyttömäksi.Siltä, joka on oikeassa, he ottavat oikeuden.
24 Sen tähden: niin kuin tulen kieli syö sängen,niin kuin kuiva ruoho häipyy liekkiin,niin lahoavat heidän juurensaja heidän kukkansa hajoavat tomuna ilmaan.He ovat hylänneet Herran Sebaotin käskytja halveksineet Israelin Pyhän sanaa.
25 Niin Herra antaa vihansa leimahtaa kansansa yllä,hän kohottaa kätensä ja lyö.Vuoret järähtelevät,ja kaduilla viruu ruumiita kuin jätteitä tunkiolla.Vieläkään ei väistynyt Herran viha,hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.
26 Herra kohottaa merkkiviirin kaukaiselle kansalle,maan ääriin hän viheltää sen sotureille kutsun,ja nopeasti he rientävät sieltä.
27 Siinä joukossa ei kukaan väsy eikä horju,kukaan heistä ei nuku eikä torku.Heidän vyönsä ei uumilta irtoa,eikä kenenkään kengästä katkea hihna.
28 Heidän nuolensa ovat teroitetutja kaikki jousensa jännitetyt,hevosten kaviot iskevät tulta kuin piija vaunujen pyörät jyrisevät kuin myrsky.
29 He ärjyvät kuin jalopeurat,heidän äänensä on kuin nuoren leijonan,joka karjahtaen sieppaa saaliinja raahaa sen mukanaankenenkään uskaltamatta asettua tielle.
30 Sinä päivänä se kaukainen kansaärjyen uhkaa tätä maata,kohisten kuin meri.Mihin katseesi luotkin,vain pimeyttä ja ahdistusta.Valo on kadonnut synkkiin pilviin.