1 Ennussana Damaskoksesta.Näin käy: Damaskos ei enää ole kaupunki,siitä on tullut rauniokasa.
2 Kaupungit, joita se hallitsi,jäävät hylätyiksi,ne jäävät karjalaumoille,jotka makailevat siellä kenenkään häiritsemättä.
3 Efraim menettää suojamuurinsa,Damaskos kadottaa kuninkuuden,ja Syyrian jäännöksen valta sortuu kuin Israelin mahti– näin sanoo Herra Sebaot.
4 Sinä päivänäJaakobin heimon mahti vaipuuja kuihtuu sen kukoistus ja hyvinvointi.
5 Sen käy kuin pystyssä seisovan viljan:korjuumies tulee ja katkaisee tähkät.Sen käy kuin Refaimin alangon pellon,kun tähkänpoimijat ovat tehneet työnsä:
6 sinne jää jälkikeruuta vartensen verran kuin ravisteltuun oliivipuuhun– kaksi, kolme marjaa latvaan,neljä, viisi sinne tänne oksiin.Näin sanoo Herra, Israelin Jumala.
7 Sinä päivänä ihmisen silmät etsivät sitä joka hänet on luonut, kohti Israelin Pyhää kääntyy hänen katseensa.
8 Ei hän enää käännä katsettaan alttareihin, omiin luomuksiinsa, sormiensa töihin, ei asera-paaluihin, ei suitsutusalttareihin.
9 Sinä päivänä teidän lujat kaupunkinne jäävät autioiksi,yhtä autioiksi kuin ne kaupungit,jotka hivviläiset ja amorilaiset hylkäsivätpaetessaan israelilaisten tieltä.Ja kaikkialla on autius.
10 Sillä sinä, Israel,olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa,et ole muistanut turvakalliotasi.Istuta vain edelleenkin istutuksiasi ihanille jumalilleja kasvata vieraita köynnöksiä!
11 Sinä istutat ja saat ne heti versomaan,sinä kylvät ja saat ne jo huomenna kukkimaan.Mutta kun tauti puhkeaa,sato jää sinulta nauttimatta,eikä lääkettä kipuusi ole.
12 Voi kansojen meren kohinaa!Kumeana se pauhaa.Voi kansanheimojen kuohuja!Ne kohisevat kuin hyökyaallot,
13 ne jymisevät kuin suuret vedet.Mutta kun Herra niille ärjäisee,ne pakenevat maan ääriin.Niitä ajetaan takaa,niin kuin vuoriston tuuli ajelee akanoita,ne kierivät niin kuin pallo-ohdakkeet myrskyssä.
14 Ilta on kauhuja täynnä,aamun tullen ne ovat poissa.Sellainen on ryöstäjiemme osa,sellainen riistäjiemme arpa.