1 Bel sortuu polvilleen, Nebo vaipuu tomuun!Juhtien selkään, uupuvien eläinten taakaksinostetaan nuo juhlasaatossa kannetut patsaat.
2 Tomuun ne vaipuvat, polvilleen sortuvat,eivät ne pysty kantamaan ketään turvaan.Vankeuteen vaeltaa koko joukko.
3 Kuule minua, Jaakobin suku,koko Israelin heimon jäännös!Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaanhamasta syntymästänne saakka,äitinne kohdusta asti!
4 Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama,vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen,minä nostan ja kannan ja pelastan.
5 Kehen te minua vertaisitte,kenet asettaisitte rinnalleni?Kenen kaltaiseksi te minut katsoisitte,kuka olisi minun vertaiseni?
6 Moni kahmaisee kultaa kukkarostaan,vaa’alla punnitsee hopeaaja palkkaa mestarin tekemään jumalan.Sitä hän kumartaa, sen eteen heittäytyy,
7 sen hän nostaa harteilleen, sitä kantaa,pystyttää sen paikalleen. Siinä se seisoo,ei minnekään liiku, ei mihinkään hievahda.Sitä hän huutaa avuksi, mutta ei se vastaa,ei pelasta häntä ahdingosta.