1 Alas tomuun, neitsyt,tytär Babylon!Istu maahan, Kaldean tytär,siinä on nyt valtaistuimesi!Ei sinua enää mainita hienoksi ja hehkeäksi.
2 Tartu jauhinkiviin! Jauha!Huntusi riisu,helmuksesi kohota,sääresi paljastaja kahlaa virtojen poikki!
3 Sinun häpysi paljastuu,häpeäsi on kaikkien nähtävissä.Kun minä käyn kostamaan,ei kukaan voi minua estää,
4 sanoo meidän lunastajamme.Hänen nimensä on Herra Sebaot,Israelin Pyhä.
5 Väisty pimentoon, istu ääneti,Kaldean tytär.Ei sinua enää kutsutavaltakuntien valtiattareksi.
6 Kun minä vihastuin omaan kansaani,minä annoin oman maanisinun häväistäväksesi, Babylon.Mutta sinä olit armoton kansaani kohtaan.Vanhustakin sinä rasititraskaimmalla ikeellä.
7 Sinä sanoit: »Aina ja iätiminä olen valtiatar.»Muuta et päästänyt mieleesi,kaiken loppua et ajatellut.