1 Kuka uskoo meidän sanomamme?Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
2 Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso,kuin vesa kuivasta maasta.Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,jota olisimme ihaillen katselleet,ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
3 Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,kipujen mies, sairauden tuttava,josta kaikki käänsivät katseensa pois.Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
4 Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,otti taakakseen meidän sairautemme.Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
5 vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneetja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.Hän kärsi rangaistuksen,jotta meillä olisi rauha,hänen haavojensa hinnallame olemme parantuneet.
6 Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelanhänen kannettavakseen.
7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,ei hän suutansa avannut.Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,ei hänkään suutansa avannut.